Eilen saavuimme pojan kanssa illalla jälleen Mas Angelinaan Provenceen. Takana 1800km ajoa pienellä punaisella vauhtihirmullani, laivamatka Finnlinesillä, parit hotellit ja ihanat keväistyvät maisemat kohti etelää ajaessa.
Pääsimme lähtemään Suomen talvesta heti kun sain käteeni uuden passini, jonka jouduin hankkimaan innostuttuani vaihtamaan nimeni avioeron vapauttamana.
Siinä nimeä vaihtaessani aivan villiinnyin vapaudesta ja ottaapamautin vielä yhden hauskan radiossa kuulemani lisänimen etunimeksenikin! Vitsit, kuinka minua nauratti, kun lisäsin itselleni ihanan ranskalaisen uuden etunimenkin vielä tähän litaniaan! Se nauru oli ehdottomasti sen 60€ arvoista, jonka etunimen lisääminen ja järjestyksen vaihtaminen maksoi.
Minä olen nyt sitten sukunimeltäni Aura, päättyneen avioliittoni kautta saamani entisen bretagnelaisen sukunimen sijaan (joka muuten tarkoittaa "pieni" ja samannimisiä on kirjaimellisesti koko bretagne pullollaan, kuin Virtasia Suomessa).
Uusi sukunimeni on isäni äidin tyttönimi ja sointuu sekä lausutaan sujuvasti niin suomeksi kuin ranskaksikin. Ihanaa! Nyt saa loppua liittoni aikuisen omituisen sukunimeni tavaaminen. Katariinan kaksi ii:tä vielä jäävät kummittelemaan kummajaisina kotimaani ulkopuolella, mutta olkoot.
Tänään saapui väestövirastosta todistus nimenvaihdoksesta ranskankielellä. Siinä olikin yksi etunimeni, Maria, kirjoitettu ranskalaisittain Marie! Hahhaa, taisi ranskalainen kääntäjä innostua tulkitsemaan, kun keskimmäinen nimeni on ilmiselvästi ranskalainen. Nyt huomasin niin ilokseni ja kauhuksenikinkin, että hitsi sentään, tuo Mariehan sopiikin aivan erinomaisesti nimiini!
Ei kai minun tule vaihtaa vielä kerran yhtä nimeä...houkuttelee, houkuttelee.
Voiko nimenvaihtoon addiktoitua, kuten kauneusleikkauksiin? Jelp :D
Iloisena ja kevätmielellä Provencen kevätauringosta,
Katariina Aurélie Marie (Maria, oikeesti :D)
]]>
Annamme sinulle retriitillä joustavan ja nautinnollisen ajan kokea vapauttasi, löytää itsestäsi jälleen sitä, mitä tahdot löytää, omia voimavarojasi ja muutoksen suuntaa.
Olemme käytettävissä keskusteluun ja mentorointiin. Kumpikin meistä on läpikäynyt elämän kriisejä ja suuria muutoksia. Minulla on valmentava ja lyhytterapeuttinenkin ote ja Annamarilla mentoroiva.
Päiviimme retriitillä sisältyy rauhallista yhdessäoloa, rauhallista liikuntaa, pieniä mieltä avaavia harjoituksia ja piipahduksia meidän suosikkipaikkoihimme joista saatte elämyseväitä ja ajateltavaa kotiinviemisiksi. Minnekään ei ole kiire. Saat nauttia elämästä Provencessa.
Huhtikuun loppuviikkoina on ensimmäinen mahdollisuus osallistua, seuraava kesäkuussa ja sitten marraskuussa. Kysypä minulta lisää, niin annan mielelläni sinulle lisätietoja!
Iloisin kevätaurinkoisin terveisin,
Katariina p. 040 7203581
]]>
Helmikuu, kun alkoi, auringon valo muuttui lämpimämmäksi ja se alkoi jo hehkua lämmintä lupausta kesästä. Vaikka talvi kestikin vain tovin, tuntuu tämä kevään valo aina yhtä helpottavalta, jopa täällä etelässä. Tunne on aina yhtä elähdyttävä, kun oivaltaa, että talvi on takana päin ja edessä aukeaa pitkä ihana kevätkausi valmistelemassa meitä helpompaan eloon ja luontoa kesän kukoistukseen.
Tällä hetkellä Alpes Maritimesin metsissä kukkii uskomaton, täysin keltainen, mimosapuu, jonka satumainen pörröinen kukinto loistaa kevään lämmittävää valoa. Osa vuorenrinteistä vuorotellen hetkeksi täysin keltaisiksi ja keltainen upeus kulkee kuin aalto rinteeltä toiselle, sen myötä, millä rinteellä mimosa ehtii kukintoon milloinkin.
Ranskassa luonnonkasvien kerääminen on kiellettyä. Kunnioitan sitä, joten keväiset mimosat on ostettava kaupasta, vaikka niin houkuttelisi lähteä autolla ihanaa kimppua metsästämään tuolta vastapäisen kukkulan rinteeltä :D
Kuvan mimosakimppu on tallennettu tutusta ravintolasta Tourettesin kylän raikkaassa kevätauringossa.
Kaunista kevään alkua kaikille! Valo on jo muuttunut niin pohjoisessa kuin etelässäkin, ihanaa <3
Lämpöisin aurinkoterveisin,
Katariina
PS. jos joskus innostut lähtemään tänne vuorenrinteelle pariksi päiväksi, vaikka Nizzanlomasi yhteydessä, otahan yhteyttä minuun. Provencelaistaloni Mas Angelina ottaa silloin tällöin omatoimisia B&B-vieraita vastaan vaatimattomissa puitteissaan, mutta upein näköaloin <3 p. 040 7203581 ja elokuusta alkaen talo on tarjolla myös viikkovuokralle rauhallisille vieraille, jotka viihtyvät vuorenrinteellä ja autoillen ympäristössä. Kerron tästä lisää pian täällä blogissani.
Vitsit, tänne minä nyt sitten olen matkannut elämässäni, Provenceen.
Kuvassa minä vapaudesta huumaantuneena Finnlinesin laivalla Helsingistä Travemundeen. Auto ruumassa ja minä herkkuja ahmimassa laivan buffetissa. Ahdettuani pienen autoni tupasen täyteen kaikkea mahdollista ylijäämäruoista puutarhakoristeisiin, karistin kotipaikkakunnan pölyt renkaista ja suuntasin nokan kohti uutta elämää Ranskassa.
Täällä nyt asun, ikkunaluukullisessa kivitalossa vanhan oliivitarhan keskellä, katsellen auringonnousuja ja -laskuja Välimeren ylle.
Tieni tähän kotiini on käynyt tuhansien hirvittävien mutkien kautta, vaikka ulkoisesti se ehkä toisaalta näyttäytyy hyvinkin suoraviivaiselta ja minä sen vuoksi jopa rohkealta.
Oikeasti olen ollut pelkoa ja epätoivoa täynnä vuosikaudet. Ette tahtoisi vaihtaa kanssani paikkoja. Olen vakuuttunut siitä. Uskokaa pois.
Minua hävettää, miten helpolta elämäni näyttää ja miten näennäisen hyvin asiat ovat menneet monella tavalla ja elämäni näyttäytyy aivan liian hienona, jos katsoo pintaa: tätä taloa, tätä elämänmuutosta Suomesta Provenceen.
Okei. 25-vuotinen avioliittoni kolmine lapsineen, koirineen, lomineen ja kakkosasuntoineen osoittautui valheeksi ja minä hyväuskoiseksi "hölmöksi". Tämän paljastuminen melkein rikkoi minut.
Nyt luon itseäni uudestaan, opettelen uusia askelia ja luottamusta heittäytymiseen.
Rakastan elämää vihdoin.
Täällä Provencessa <3
Olen pystyssä. Olen elossa, hengitän ja meneillään on käsittämätön määrä innostavia uusia yhteistyöhankkeita ja projekteja, niin Suomessa kuin täällä Ranskassakin. Yksi näistä avaisi La Petite Provencen verkkokaupankin toteutuessaan <3 Katsotaan nyt, minne kaikki johtaa ja mitkä suunnitelmat toteutuvat ja miten ne vielä ehkä muuttuvat.
Kyllä meitä kannetaan, hyvät ystävät, kyllä kannetaan. Joka tapauksessa.
Kiitollisena ja elämäninnossa,
Katariina tervehtii ja lähettää lämpimiä ajatuksia teille kaikille <3
Ps. Jos kaipaat muutosta, identiteetin pohtimista ja tarvitsevasi jopa mahdollisesti sen vaihtamista ja uskoisit viihtyväsi viikon Provencen keväässä, otahan yhteyttä. Järjestän upeiden ystävieni kanssa täällä muutokseen varustautumisretriitin ihanissa provencelaisissa puitteissa teeman "Vihdoin vapaalle!" merkeissä. Kysy minulta lisää, jos innostuit <3
P. 040 7203581 / Katariina
]]>
Mulla on täällä piharakennuksessa koloisten luonnonkivimuurien ympäröimänä viinikellari. Sinne olen huvin vuoksi kerännyt nyt viimeisen puolen vuoden ajan supermarketista viinejä. Tiedättehän, ne ovat täällä edullisia.
Muutama pullo kerrallaan on kulkeutunut marketista kellariini kypsymään ja ns. viinimarkkinoiden aikaan syksyllä jopa pari kuuden pullon Cote de Rhone-keissiäkin tuli hankittua. Rakastan nimittäin täkäläistä kuumaa talviviiniä, Vin Chaudia johon tuota viiniä tulee käytettyä pullokaupalla joulusesongin aikana ja jonka reseptiä olenkin jakanut vuosittain La Petite Provencen jouluasiakkaille. Ehkä sinäkin olet sellaisen joskus saanut.
Noh, muutamista viinipulloista huolimatta, pääasiassa kellarissani säilön kotivaraa, johtuen säälittävän vähäisistä säilytystiloista keittiössäni. Usein päivän aikana kipaisen ulos noutamaan jotain pikkukellaristani kivuten tällä terassoidulla rinnetontillani muutaman sammaloituneen kiviportaan verran, alta oliivipuun ja ohi mikroskooppisen yrtti"tarhani". Nautin joka askeleesta. Niin tänäänkin. Poika tahtoi laittaa itse nuudelia. Yhdessä sitten ahtauduttiin pieneen kellariin etsimään niitä pikanuudelipusseja pölyttyneiltä hyllyiltä.
Siinä sitten pienessä parin neliön umpitilassa katseeni osui kynnyksen sisäpuolella johonkin tummaan, kuin köydenpätkään. Jäin sitä vähän miettimään, kun en muistanut ennen moista lattialla nähneeni. Pohdin, josko se on jopa vanha sähkökaapeli, kun huomasinkin "kaapelissa" kuviointia. Tummia läikkiä ja hyi-että, olin yhtäkkiä kuin jossain näkemässäni painajaisunessa. Rauhallisesti ohjasin pojan ulos kellarista, yli "köydenpätkän" ja palasin pian rautalapion kourassa, valmiina iskemään iljetyksen kuoliaaksi. Edelleen hieman toiveikkaana, jospa se olisikin jokin kaapelinjämä.
Juu, siellä se edelleen lojui, kuin ennenkin. Kohotin lapion ja annoin palaa. Iskin ohi ja kaapeli-saakeli luikersi oitis pakoon lämpöeristeiden väliin seinärakenteisiin! Se oli virhe minulta.
Sinne tosiaan meni - ja minä olin täysin avuton.
Googlaamaan: serpents Alpes Maritimes, ja sieltä pääsinkin sitten jo näkemään, että tämähän on jokin minulle aiemmin täysin tuntematon pieni ruskea kyylajike! Puree ja on myrkyllinen. Tosi kiva. Onneksi pienikokoinen eikä hurjan myrkyllinen ihmiselle, mutta kyy kummiskin.
Ei muuta kuin soittamaan ranskalaisen pikkukylän kaikkien asukkaiden turvalliselle isähahmolle, pormestarintoimistolle. Aah, että onkin tuollainen suloinen, kaikenkokoava ja kaiken tietävä turvataho olemassa tällaiselle yksinasuvalle usein neuvoa tarvitsevalle naisasukille!
Sain sihteeriltä äidilliset neuvot avata kellarin ovi siinä toivossa, että pikkunahkiainen päättäisi käydä ovesta ulos ja jättää pienen kellarini. Jollei lähtisi, voisin soittaa paikalliset palomiehet paikalle ittiäistä häätämään tai hakemaan pois. Ah, apua oli saatavilla siis.
Avasin oven, käärme ei ilmestynyt päivään takaisin.
Seuraavana aamuna se ovela oli jälleen torkkumassa kellarin kynnyksellä. Pöh. Asensin sitten kaikenmaailman äänitaajuuskarkottimet ja jätin oven apposen auki viileään ilmaan yöt ja päivät. Nyt ei ole tyyppiä sitten enää näkynyt, mutta olisiko kuitenkin viileässä viihtynyt paremmin siellä lämpöeristeiden välissä...kuka ties. Jos kerran oli valinnut kellarini talviasunnokseen. Tiedä vaikka olisi siellä kukkunut jo useammankin talven - minun tietämättäni.
Kunhan ei meidän päälle hyökkää. En oikein voi niitä urheita palomiehiäkään (jotka ovat täällä Ranskassa käsittämättömän hyvän näköisiä, muuten!) paikalle kutsua, kun ei matoa edes missään näy.
Sormet ristiin ja elämä jatkuu.
Kotisuomessa olen nistinyt useammankin kyykäärmeen. Tämäkin olisi päässyt kyllä hengestään, jos olisin vain ekalla lapioniskemällä häneen osunut. Villinainen oli päästä valloilleen. Nyt jo vähän säälittää tuo pieni matonen. Oli kai hyvä, etten sitä rassukkaa tappanut.
Jokaisessa paratiisissa onkin ehkä jossain käärme. Niin täälläkin <3
Lämmöllä, Katariina
]]>
Bonjour ystävä rakas <3
Olen avannut Provencen kotini ovet teille naisreissaajat ja pariskunnat. Tervetuloa luokseni majoittumaan kotioloihin minun vieraakseni peti ja puuro -tyyliin vierashuoneeseeni!
Kotini Provencessa, Mas Angelina, sijaitsee korkealla etelään Välimerelle katsovalla vuorenrinteellä ja tarjoaa Sinulle upeat maisemat, joissa rentoutua ja virkistyä.
Taloni seisoo pikkuruisen provencelaisen Speracedeksen kylän ylärinteessä. Kylän palveluihin voit kävellä nauttimaan suloisesta ja eläväisestä ruokaravintola-pubista joka tarjoaa lounasta ja kesällä myös päivällistä. Kylässä palvelee myös pieni sievä valintamyymälä sekä viikoittainen tori ja iltaisin pizza-auto. Bussilla pääset näppärästi naapurikyliin, Grasseen ja sieltä myös eteenpäinkin.
Minulla on kaksi vierashuonetta joihin kumpaankin mahtuu vedettävään parisänkyyn kaksi henkilöä. Talo on hieman vielä remontin tarpeessa ja suunnitelmissa on järjestää jokaiselle makuuhuoneelle omat ihanat kylpytilat, mutta toistaiseksi jaamme kylppärit ja wc:t. Nekin ovat hiukan jo aikaa nähneet, joten tarvitset hitusen huumoria ja joustavuutta viipyessäsi Mas Angelinassa.
Mas Angelina seisoo oman pienen oliivitarhansa keskellä välimerellisten terassointien ja kasvien ympäröimänä. Talossa on kesäkaudella uima-allas käytettävänäsi jonka lisäksi voit nauttia Neurosonic-patjan stimuloivasta ja rentouttavasta hoidosta. Tarjoan lisäksi mahdollisuutta pohtia elämääsi ja saada asioita järjestykseen ratkaisukeskeisen valmennuksen keinoin, jos sinusta tuntuu, että olisi mukava palata kotiin uusin eväin.
Mas Angelinassa heräät välimerelliseen upeaan aamuun kelissä kuin kelissä ja pääset todistamaan joka-aamuista upeaa auringonnousun näytelmää ikuisesti vaihtelevin maalauksellisin panoraamanäkymin. Koskaan ei ole toista samanlaista aamua kuin juuri tänään!
B&B Mas Angelina tarjoaa paikallisen aamiaisen ja loppupäivän Sinulla on mahdollisuus käyttää keittiötä tai valita lukuisista lähikylien suloisista ravintoloista ruokailupaikkoja. Joskus voidaan kokata vaikka yhdessäkin!
Opastan Sinua oikein mielelläni paikalliseen elämään, palveluihin ja aarteisiin. Tarjoan kyytiä, ostosreissuja, kirppariretkiä jne. sopimuksen mukaan. Annan Sinulle rauhaa tai juttuseuraa, mitä kulloinkin tarvitset <3
Talossa asumme me, minä ja usein paikalla on myös jo aikuinen down-poikani Oliver. Palvelemme Sinua mielellämme ja autamme kaikessa mahdollisessa, jotta lomasi olisi niin unelmainen kuin suinkin!
Toisinaan vuokraan koko taloakin viikko kerrallaan. Tällöin käytettävänäsi on kolme makuuhuonetta ja koko talo puutarhoineen.
Soita ja kysy lisää tai lähetä minulle sähköpostia, WhatsAppia tms. Kerron enemmän kuin mielelläni Sinulle lisää tulevasta lomastasi Provencessa ja Mas Angelinassa <3
Lämpöisin, aurinkoisin terveisin,
Katariina
p. 040 7203581
masangelina.holiday@gmail.com
Noniin, muutama tavaraerä on vihdoin lähtenyt matkaan Ranskasta meille tänne Pohjolaan La Petite Provencen varastontäydennyksiksi ja kevätuutuuksiksi! Kivaa!
Toivo on senkin suhteen jo herännyt, että ei ihan ensi vuoteen tarvitsisi odottaa seuraavaa reissua Etelä-Ranskan maisemiin.
Ranskan tiedotusvälineet väläyttelevät jo Euroopan laajuisia sopimuksia sisärajojen avaamisesta. Ranska näyttää harkitsevan omien rajojensa avaamista kesäkuun puolivälissä - aikaisintaan.
Ranska avasi kouluja viikko sitten 11.5. Monsieur President Macron pitää kertomansa mukaan tiukasti silmällä sitä, miten tämä toimenpide nyt vaikuttaa taudin leviämiseen. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että leviäminen ei ole vähentynyt aivan niin hyvin kuin mitä toivottiin. Silti tilanne on hyvä, käsittääkseni. Rivieran ja Provencen alueen Nice Matin on minun pääasiallinen tiedonlähteeni.
Joka tapauksessa ravintolat ainakin pysyvät suljettuina ilmeisesti vielä tovin eikä suuria kokoontumisia sallita myöskään ihan lähitulevaisuudessa. Maskipakko julkisissa liikennevälineissä ja sakot rapisee jos maski on jäänyt kasvoilta.
Minä lähtisin tältä istumalta Ranskaan, jos olisi mahdollista. Suunnitelmiimme kuuluu lähteä joko suoralla lennolla, mikä ei nyt näytä yhtään todennäköiseltä Finnairin tarjotessa vain vaihdollisia lentoja toistaiseksi tai sitten lähdemme mammuttisin ajopäivin omalla autolla läpi Euroopan huristellen ja vältellen kaikkea kontaktia muihin ja sisätiloihin niin paljon kuin mahdollista. Puskapissat, hotellihuoneiden desinfiointi, omat eväät. Sillä lailla.
Ollaan ajateltu, että jos Ranskaan päästään omalle huvilallemme, siellä sitten ollaan, eikä mihinkään juurikaan lähdetä. Ruoat tilataan supermarketista kotiinkuljetuksella ja käydään lisäksi paikallisostoksilla maski päällä hanskat käsissä oman kylän sympaattisessa pikkumyymälässä. Karanteeninoloiset olosuhteet Ranskassa kelpaa minulle. Ei valittamista.
Kunhan nyt päästäisiin sinne. Olen tietoinen siitä, kuinka epätoivoiselta kuulostan! Ja tämä kevään koleus täällä pohjoisessa vain lisää kaipuutani oliivipuiden varjoon. Huoh.
Kaikki ajallaan. Salaisuus on ottaa vastoinkäymiset vastaan kuin jonakin joka minulle henkilökohtaisesti kuuluu, sanoo joku viisas ortodoksimunkki Filokalia-kirjassa. Nyt se on siis näin minun kohdallani. Teen töitä tämän kärsimättömyyteni sekä Ranska-addiktioni lieventämiseksi, vaikka toisaalta haaveilu kantaa karanteenipäivien yli osaltaan myös. Minulla on jo listoja listojen perään kaikesta mahdollisesta matkaan liittyvästä, remppatarpeesta yms.
Katariina :* :* (suukko kummallekin poskelle, provencelaiseen tapaan)
- Lähdössä pakkaamaan tilauksia puodin varastolle, aurinko juuri paljastui pilvien takaa ja on vihdoin vihreätä. Kotikoulupäivä edessä suloisen poikani kanssa. Aika kivasti on asiat tässä hetkessä.
]]>
Pääsiäistä oli tarkoitus jälleen tänä vuonna viettää ihanassa Provencen keväässä.
Kuten niin monen muunkin, myös meidän pääsiäissuunnitelmamme ajautuivat kareille koronaviruksen leviämisen johdosta. Lufthansa, luottofirmamme lentojen suhteen, tarjosi veloituksetta mahdollisuutta siirtää lentojen ajankohtaa joulukuun loppuun saakka. Tämä oli hyvä asia tässä muuten niin harmillisessa tilanteessa. Siirsimmekin lennot sitten kenen minnekin, mutta jokaiselle pääsiäisvieraallemme löytyi sopiva ajankohta yrittää matkaa Provenceen uudelleen.
Olen niin ollut kiitollinen siitä, että keksin ryhtyä oliivipuidemme leikkuuseen jo hiihtolomalla, vaikkein ollut sitä vielä suunnitellut silloin tekeväni! Huh, nyt rajojen sulkeuduttua, olisi leikkuu jäänyt kokonaan suorittamatta jos olisimme tähän pääsiäiseen odottaneet! Jotain toki jäi tekemättä ja leikkuu tuli varmasti erittäin amatöörimäisesti suoritettua, mutta mitä siitä, tein parhaani ja suurimmat rönsyt tuli karsittua ainakin.
Välillä - vastoin tervetta järkeä - miehen kanssa täällä maalailemme haavekuvia siitä, millaista olisi ollut elää karanteenissa ranskankodissamme. Loputon meditatiivinen puutarhanhoito, suuremmat helpot remonttipuuhat, etelän aurinko, paikkojen puunaus ennennäkemättömällä tarkkuudella ja varhaisen kevään etenemisen tarkkailu olisivat kyllä kieltämättä houkutelleet - ei olisi siis tekemisestä tullut sielläkään puutetta.
Onneksi on kevät! Aurinko piristää ja lämmittää jo täällä Pohjolassakin <3 Suomenkotimmekin kaipaa huomiota, olemmehan aina vain pakanneet laukkumme joka lomaksi ja jättäneet sen ressukan huomiotta jo vuosien ajan! Nyt vietän laatuaikaa sen kanssa <3, hoivaan ja hellin, puunaan ja suunnittelen virkistäviä muutoksia - minkä kotikoululta ja työnteolta ehdin :D
Tässä vielä sitaatti ihanasta ja viisaasta kirjasta Pikku Prinssi,
Antoine Saint-Exupéry:
“People where you live, the little prince said, grow five thousand roses in one garden... Yet they don't find what they're looking for... And yet what they're looking for could be found in a single rose.”
"Ihmiset, siellä missä sinä asut, pikku prinssi sanoi, kasvattavat viisi tuhatta ruusua yhdessä puutarhassa... Ja kuitenkaan he eivät löydä sitä, mitä etsivät... Ja kuitenkin se, mitä he etsivät voisi olla löydettävissä yhdestä ruususta." (vapaa käännös by minä)
Eli, nyt, kuten aina, ympärillämme on nytkin kaikki aarteet, jos vain tahdomme ne nähdä. Katseen kohdistaminen lähelle, ajatus ja mieli mukana, tuo ne Sinulle syliin <3 (Etsimäsi aarre ei ole määrissä, ei muualla, ei tulevaisuudessa, vaan tässä. Kaikki kauneus on sinun ulottuvillasi siinä missä vain oletkin, rakas ystävä :*)
Voikaa hyvin ja katsokaa lähelle. Kaikki aikanaan, nyt ollaan tässä kohtaa, näiden aarteiden äärellä.
Lämpimin ja aurinkoisin ajatuksin, pidetään toisistamme huolta!
Katariina
]]>
Rakkaat asiakkaat <3
Tilanne koronaviruksen vuoksi on saanut meidät päättämään, että pidämme kivijalkaliikkeemme avoinna vain sopimuksesta toistaiseksi. Vähennämme osaltamme tartuntariskiä vähentämällä suoria kontakteja.
Meillä on kotona suloinen nuori poika, jolla on kehitysvamman vuoksi poikkeuksellisen ahtaat ilmatiet. Tahdomme itsemme lisäksi suojella häntä, muita läheisiämme ja teitä myös, kaikki arvokkaat ihmiset ja teidän läheisenne.
Verkkokaupasta näet suurimman osan valikoimastamme ja lisäämme sinne aktiivisesti tuotteita päivittäin oikein olan takaa, jotta valikoimamme vastaisi mahdollisimman hyvin kivijalkaliikeemme valikoimaa.
Jos tahdot tuotteet Turusta, voit tehdä verkosta tilauksen jolle voit valita veloituksettoman "nouto Turun liikkeestä" toimitusvaihtoehdoksi. Olemme sitten yhteydessä puolin ja toisin, jotta voit tulla noutamaan toivomiasi tuotteita sinulle sopivaan aikaan.
Teemme myös kotiinkuljetuksia 50€ ylittäville tilauksille Turun alueelle päivän-parin varausajalla ilman eri kustannuksia. Valitse tätäkin varten "nouto Turun liikkeestä", niin sovitaan kuljetusaika!
Pahoittelemme tästä järjestelystä mahdollisesti aiheutuvaa vaivaa. Katsomme sen kuitenkin olevan meille kaikille parempi, kuin riski ikävästä viruksesta kenellekään <3
Pitäkäähän huolta itsestänne ja rakkaistanne, näin pidätte huolta myös muista :)
Sinnikkäät taistelutahtoiset ja lämpöisät terveiset,
Katariina
p. 040 7203581 katariina (at) lapetiteprovence.fi
]]>
Kahdeksan vuotta sitten, kun vietimme ensimmäistä hiihtolomaamme Provencessa, viikon kruunasi upea auringonpaiste. Viikkoon kuului paitahihasillaan terassilla keikkumista ja auringonpolttamia neniä. Hihkuimme ilosta ja onnittelimme itseämme näin mahtavan talvilomapaikan ansiosta. Sen jälkeen kelit ovat olleet rankkasateesta lumimyräkkään ja kaikkea siltä väliltä.
Kun saimme tuon aurinkoisen hiihtolomaviikon, olimme samalla lomalla juuri tulleet sen aikaisen talomme omistajiksi. Nyt vuorostaan, vuonna 2020, olemme vajaa vuosi sitten hankkineet jälleen uuden kotipesän Provenceen ja meillä on edessämme ensimmäinen hiihtolomaviikko tässä uudessa talossamme - ja keliksi luvataan jälleen super-aurinkoista ja peräti 18 astetta! Sehän on parempaa kuin juhannuskelit Suomessa :D
Kerran tosiaan, hiihtolomaviikon päätteeksi, olemme lasketelleet edellisestä Montaurouxin kukkulakylästämme kieli keskellä suuta aamuloskassa alas kesärenkailla kohti lentokenttää. Silläkin lomalla olimme juuri pari päivää ennen yllätyslunta viettäneet pickniciä rantsulla ja nuoret olivat shortseissaan kahlailleet Välimeren rantahietikossa!
Saas nähdä miten nyt kelit osuvat kohdalle. Ainakin lupaavalta näyttää. Ei sen puoleen, en kyllä varmaan koskaan suostu täyssydämisesti valittamaan säästä Etelä-Ranskassa. On Provencessa ja Rivieralla aina kuitenkin kokonaisuudessaan sen verran viehättävää, etteivät kelit paljoa pääse lomaa pilaamaan. Lahjahan se on, että saa täällä aikaansa viettää, ihmispoloinen.
Ohjelmassa on talonhoitoa joka meillä toimii toistaiseksi seuraavan katastrofin välttely -periaatteella. Sinne kohdistetaan toimenpiteet, missä todennäköisimmin seuraavaksi paukkuu.
Nyt on ihan pakko putsata puutarhajätteet pihasta ennen kesän tulipalovaaraa ja uhattua prefektuurin palotarkistuskierrosta, glups. Minulla on kestänyt luvattoman kauan saada näitä kasoja roudattua kaatopaikalle. Aina kun aloitan, tapahtuu jotain mikä on hoidettava ensin. Nyt se on saatettava loppuun. Saan siinä samalla kovasti kaipaamaani liikuntaa! Pihasta irtoaa uskomaton määrä pensas-, rikkaruoho-, oksa- yms. jätettä. Parhaat palat säästän takassa poltettaviksi. Se on suunnattoman tyydyttävää!
Mies kapuaa varmaan parina päivänä ullakolle viimeistelemään ilmalämpöpumppujen asennustyötä. Juu, ei hän ole ammattilainen eikä edes harrastelija näissä hommissa. Viimekesäinen asennusfirma viilasi meitä linssiin ja teki järisyttävän huonoa työtä, jonka seurauksena meille jäi luu käteen. Pakko tehdä itse, ellei halua palkata jälleen jotakuta ulkopuolista riskillä hosumaan laitteiden parissa.
Jätimme suosiolla taistelun taistelematta asennusfirman kanssa huomautettuamme asiasta useaan kertaan ja heidän korjausyritystensä karahtaessa karille kerta toisensa jälkeen - firman omistaja ei hämmästykseksemme oikein näyttänyt edes ymmärtävän että mitään ongelmaa olisi eikä näyttänyt itse viitsivän nähdä vaivaa sen selvittämiseen, miten laitteisto toimii! Ihan toivoton tapaus.
Sisulla mies ryhtyi itse lämpöpumppuhommiin jo kesällä uskomattomassa kuumuudessa. Siellä hän hääräsi paahtavalla ullakollamme. Kohotessaan ekoja kertoja ullakolle, hän taisi kuvitella, että hän vähän vain säätää ja sitten onkin kunnossa laitteisto. No, ei se mennyt niin. Edelleen hommat jatkuvat.
Ennen kuin ennakkoluulot nostavat päätään, täytyy kertoa, ettei tämä tumpelosti toiminut firma ollut edes ranskalainen, vaan aito britti tätä hoiti. Huono homma. Ehkä nyt kuitenkin tällä lomalla koneisto saataneen jälleen lähemmäs toimivaa. Omin voimin siis edelleen. Kalliiksi tuli tämä firma - ja kesä muodostui luonnollisesti hyvin stressaavaksi. (Sittemmin sain kuulla, että muillakin on ollut juuri tämän firman kanssa aivan liikaa ongelmia! Heittivät mokoman pihalle erinäisistä ex-patien suosituksia jakavista FB-ryhmistä lukuisten huonojen kokemusten seurauksena. Meidän tapaukseemme nähden tämä oivallus tuli liian myöhään, mutta säästyypähän jotkut muut tältä, toivon mukaan.)
Seuraava rahareikä ja työmaamme ovatkin sitten 50-vuotta vanhat ikkunaluukut, jotka pian rojahtavat jonkun niskaan kakkoskerroksesta, jollemme pikapikaa uusi niitä. Kuvassa näette myrskyn irroittaman laudan puuttumisen. Osa yhdestä lahosta ikkunaluukusta oli jo rojahtanut alas poissaollessamme. Tämä tapahtui viime viikolla talvimyrskyssä luukkujen paukkuessa. Luukut olivat päässeet irtoamaan kiinnityksistään ja vapaasti sitten loksuneet tuulen ravisteluissa. "Ihailimme" tätä tapahtumaa koti-Suomesta kameroidemme välityksellä.
Pari tarjousta on yläkerran luukkujen uusimisesta jo saatu. Maalaustyö jää minun harteilleni. Sen verran arvokkaaksi firma maalauksen arvioi, että sisulla kyllä vetelen itse tuossa pääsiäisen tai kesäloman aikaan sitten maalipinnat kuntoon. Tosin, viime pääsiäisenä tämän korkealla vuorenrinteellä sijaitsevan talomme peitti Usva-elokuvamainen pilvi eli totaalinen hernerokkasumu monta päivää ja ilmankosteus huiteli myös arvatenkin taivaissa. En tiedä miten maalaushommat mahtaisivat sujua jos nyt osuisi samanmoinen keli.
Onhan se niin kuin äitini tuppaa sanomaan: omistaminen tuo mukanaan murheita. Elämä on, muutenkin. On hyvä tarkkaan miettiä mitä jaksaa oman arjen lisäksi. Onhan sitä tässä kasautunut muutakin taakkaa ihmiselle tietysti, eivätkä jotkin remonttimurheet nyt todellakaan ole pahimmasta päästä. Kuten kaikki ymmärtävät tietysti, Etelä-Ranskassa oleva kiinteistö antaa meille myös aihetta iloon. Emmepä me muuten tätä jaksaisikaan.
Täytyy muistaa jättää ne kaikki - ihan kaikki - murheet tietoisesti murehtimatta aina välillä ja nauttia auringon hoitavista säteistä, Välimeren välkkeestä, ammentaa oliivipuun täydellisestä ihanuudesta ja muistaa elämän lyhyys. Ei sitä murehtimiseen kannata käyttää - vaikka aihetta olisikin :) Aina löytyy aihetta murheeseen ja se ottaa kyllä välillä väkisinkin aikansa. Päätän suunnata katseeni ja ajatukseni ilonaiheisiin nyt kun se on mahdollista, tällä hetkellä juuri tässä.
Korkeimman käteen, kuulkaa ystävät, Korkeimman käteen. Sitten katse itsen ulkopuolelle ja menoksi!
Rakkaudella, Katariina <3
Aurinko nousee aina vain uudestaan. Tässä helmikuinen aamunkoitto Välimeren yllä, vuorilta sitä ihaillen.
]]>
Parhaimpina päivinä saimme nauttia kevyen talvitakin läpi porottavasta auringosta peräti 18 asteen lämmöissä. Hikihän siinä tuli, joten paitahihasillamme ollaan istuttu ulkona syömässä tai kahvittelemassa ihan päivittäin, niin kotipihassa kuin ravintoloissakin.
Aurinkoa on riittänyt aivan joka päivälle, vaikka joulunpyhien jälkeen ilmat hieman viilenivätkin tuonne 9-15 asteeseen.
Alueelle tyypilliseen tapaan vieno savun tuoksu on kietonut meidät talviseen tuoksuunsa niin kotipihalla kuin autoajeluillakin. Siihen olemme näinä seitsemänä vuotenamme täällä jo tottuneet ja peräti tuoksusta pidämmekin. Talvisin täällä poltetaan puutarhajätteitä oikein urakalla. Poltetaan, vaikka uusi laki kieltää kaiken muun roskan polton, paitsi oliivipuun leikkeiden. En voi uskoa, että oliivipuusilppua riittäisi koko talveksi pihalla poltettavaksi! Viranomaiset selvästi kuitenkin hyväksyvät asianlaidan tai eivät jaksa aktiivisesti valvoa näitä maisemassa kohoavia kymmeniä savupatsaita.
Toki itse olemme polttaneet tulta myös vihdoin rakkaassa kotitakassa, josta savun tuoksu leviää vähän turhankin voimakkaasti makuuhuoneeseemme. Syy tähän lienee oivallisella "suunnittelulla" eli makkarimme ilmanvaihtohormi sijaitsee aivan savupiipun naapurissa. Outo juttu. Takka on kuitenkin ihana ja siellä palaa nyt kesällä kaadettujen puiden oksastoa.
Saimme siis vihdoin viettää joulua aidon takkatulen ääressä tunnelmoiden, joka on ollut pitkäaikainen unelmani! Olen tästä kokemuksesta hyvin kiitollinen. Paljon muuta en osaisi kaivatakaan. Eikä sekään ole lopulta niin tärkeätä :D
Suloista kotipesän lämpöä kaikille välipäiviin!
Katariina <3
]]>
Kuten blogiani seuranneet olette huomanneetkin, blogi etsii linjaansa. Vanhoja tekstejä on poistunut ja muutama palasi yllättäen jälleen näkyville tauon jälkeen.
Syksy on ollut raskas, jonka johdosta myös blogi lähti huilimaan toviksi. Nyt uusi alku!
Toisinaan muistelen vähän haikeana sitä, kuinka joskus nuorempana ajattelin, että jos elämä potkii päähän rankasti ja menetän perheenjäseneni, teen "Toscanan auringon alla":t ja aloitan uuden elämän Provencen auringon alla. Ajattelin, että muutan vaikka St. Paul de Venceen ja pistän maalarinhatun päähäni, myyn "taidetta" ja asun galleriani yläkerrassa. Sitten siellä maalailen ja elän pienillä taulutuloilla. Oi että.
Pari päivää sitten Facebookista silmille ponnahti ilmoitus kauniista pienestä liikehuoneistosta Valbonnen suloisen vanhan kylän kujilta.
Oitis mielikuvitukseni lähti lentoon ja näin itseni siellä puodipitäjänä! Kylä on entuudestaan minulle tuttu. Oi, niin kesällä kuin joulumarkkinoidenkin aikaan, kuinka hyörisin siellä. Niin sitä vain olisi ja eläisi. Ei muuta kuin tuo pieni elämä ja rakas seurakunta. Siinä se.
Mutta ei siitä mitään tullut. Mies panee hanttiin. Ymmärränhän minä sen, irrottautumiseen liittyy riskejä. Lähinnä taloudellisia. Mutta kun ne unelmat!
Edelleen vähän täällä kyllä mietin, millä ihmeen ilveellä voisin loihtia ne puuttuvat roposet, jotta voisin ostaa tuon pikkuisen puodin...haa haa. Ideoita otetaan hanakasti vastaan!
Ehkä tämä unelmointi palvelee jotain olennaista juuri nyt. Sitä paitsi, jollei unelmoi, on vaikea tunnistaa mahdollisuuksia, jos sellaisia kohdalle joskus sattuisikin!
Halaukset kaikille, rakkaat ystävät <3 Unelmointi on ilmaista ja sitä voi harrastaa ihan missä vain :)
Lämmöllä,
Katariina, ensisijainen ammattititteli: taivaanrannanmaalari
]]>
Edelliselle talolle annoimme itse nimen. Päädyimme nimeen niin miehen kuin tyttäremmekin saatua kumpikin erikseen ja toisistaan tietämättään hengessään varmuuden siitä, että nimen tulisi olla Emmanuel. Emmanuel on hepreaa ja merkitsee "Jumala (on) kanssamme" ja se on laajalti ymmärretty Jeesuksen Kristuksen, messiaan, arvonimeksi perustuen Vanhan Testamentin messias-ennustuksiin jotka Jeesuksessa täyttyivät. Jeesuksessa siis nimensä mukaisesti Jumala on kanssamme. Merkitykselliseksi kokemamme nimi, Emmanuel, seisoi ovessamme seitsemisen vuotta.
Nyt ihastuimme uuden talomme kauniiseen enkelimäiseen nimeen ja päätimme - ilman mitään erityistä dramatiikkaa, mutta itsestään selvästi, pitää nimen ennallaan.
Sallinette pienen sivujuonteen tärkeän asian tiimoilta: En ole Raamatun ulkopuolisen enkeliromantiikan faneja. Oikeastaan tosiasiassa: aivan päinvastoin. Vierastan Raamatulle vieraita merkityksiä joita enkeleihin liitetään. Suurin osa niistä johtaa ihmisiä harhaan eli pois Jumalasta. (Kysy minulta lisää, jos mielipiteeni jää sinua vaivaamaan. Puhun näistä Jumalaan ja sanaansa liittyvistä asioista enemmän kuin mielelläni jos joku haluaa kuulla - vielä mieluummin kuin mitä puhun Ranskasta!- ja se on paljon se :D)
Eli - asiaan - meistä tämä oli yksinkertaisesti kaunis, taivaallisista muistuttava nimi. Taivasviittaukset ovat aina tervetulleita! Vaikka jo tuo olisi ollut aivan riittävästi syytä pitää nimi ennallaan, lisäksi nimi muistutti meitä ja erityisesti miestä superkauniista lempikahvilastamme Pariisissa josta meillä on suloisia muistoja. Myös kahvilan nimi on Angelina!
Eikä siinäkään vielä kaikki!
Kun olimme jo allekirjoittaneet kauppakirjat uudesta talostamme, mies muisti aivan lopuksi kysäistä myyjiltä, edesmenneiden talonomistajien jälkeläisiltä, mistä talo kauniin nimensä oli mahtanut saada.
Talolla kerrottiin olleen tämä nimi jo taloa ostettaessa. Ymmärtääksemme talo rakennettiin ja nimettiin, sitten myytiin, ilman että siinä olisi kukaan ennen meitä edeltäviä asukkaita vielä asunut. Ensimmäiset omistajat päättivät pitää talolle jo annetun nimen. Nimi olikin heistä erityisen osuva, sillä nimi muistutti talon isäntää omasta rakkaasta sisarestaan, Angelinasta!
Angelinasta olikin suloista heistä saada "muisto", sillä Angelina oli aikanaan harmistunut Ranskaan ja muuttanut nunnaksi Chileen, vannoen ettei ikinä enää palaisi Ranskaan! Niin hän myös lähti maasta - eikä koskaan palannut.
Angelinalla oli eräs erittäin harras toive: että hänen veljensä, eli talon omistaja, tulisi uskoon ja kääntyisi kristityksi. Niinhän, kuulkaas, veljestä tuli kuin tulikin uskova elämänsä aikana. Angelinaa hän ei enää kuitenkaan suureksi surukseen nähnyt, mutta talo kantaa Angelinan nimeä!
Meistä tämä oli suurenmoisen kaunis historia! Nimi on näin meillekin entistäkin rakkaampi ja siunaan Angelinan muistoa, hänen veljensä muistoa ja sukulaisia jotka tämän tarinan meidän kanssamme niin auliisti jakoivat. On koskettavaa saada olla osa tätä ketjua, joka muistaa Angelinaa, joka omistautui uskolle koko elämällään ja joka varmasti rukoili sinnikkäästi veljensä puolesta - eikä ilmeisestikään turhaan <3
Toivon, että Angelina sai elää elämänsä toiveidensa mukaan nunnana rukouksessa ja Herran omana ilman huolta suvustaan, sillä sukuhan oli ja on Herran kädessä ja Herra ei ole kitsas auttamaan eikä apuaan viivyttele. - kunpa itsekin sen muistaisi aina omalle kohdalleen.
Mas Angelina seisoo korkealla, ylärinteessä, toisinaan jopa pilven sisällä. Sieltä alas katsellessa tuntuu kyllä ihan oikeastikin, kuin katsoisi pilvistä alas maahan. Näköala on laaja ja kantaa kirkkaalla kelillä kauas Välimerelle saakka.
Täällä korkealla vuorenrinteellä Mas Anglinassa ollaan tosiaan vähän irrallaan siitä hyörinästä, mitä kauempana maisemassa niin pienet ihmiset puuhaavat :)
Meillä on kaikilla todennäköisesti joitain edesmenneitä sukulaisia, jotka ovat meidän puolestamme rukoilleet. Se rukous kantaa. Katso elämääsi ja näe miten Kristuksen rakkaus edesmenneissä ulottuu myös sinun elämääsi. Ne voivat olla näennäisen pieniä juttuja, mutta niistä kasvaa suuria kun huomaat ja kiität Luojaa avustaan.
Siunauttua loppukesää kaikille - jos tällaista tekstiä jaksoitte näin pitkälle lukea :D Mutta siunausta muillekin, vaikkette nyt tätä jaksaisikaan. Rukoilen puolestanne - jos vaikka niitä esirukoilijoita ei olisi ollutkaan.
Lämpöisin timjamintuoksuisin provencelaisterveisin,
Katariina <3
]]>
Näin me siis "vapauduimme" kärpästen ansiosta ensimmäisen syksyn oliivisadonkorjuusta! Positive thinking :)
Kaikki oliivit, joita ei oltu ruiskutettu myrkyin, ovat kärpäsen tuhoamia tänä syksynä kautta etelä-Ranskan. Aikamoinen pettymys monelle puutarhurille.
Kun syyslomalla saavuimme talolle ja näimme surkean näköiset oliivipuun hedelmät, luulimme oitis, että olemme itse omilla toimillamme (tai toimimattomuudellamme) onnistuneet hassaamaan ensimmäisen oliivisatomme. Tuhon laajuus ja totuus paljastui kuitenkin heti seuraavana päivänä nähdessämme oliivitarhastaan ilmeisen hyvää huolta pitävän naapurimme sadon; surullisen laikukkaat oliivit putoilivat myös heidän oliivitarhassaan ennen aikojaan ja ruman ruttuisina syksyiseen maaperäään.
Syksy on ollut meille erinäisistä syistä varsin raskas ja samalla työntäyteinen, joten taisi tulla tämä vapautus sadonkorjuusta meille kuitenkin nyt oikeaan aikaan - jos sen jostain syystä piti tulla.
Syyslomalla keskityimme sitten oliivitarhailun sijaan nuorten vieraidemme tutustuttamiseen seutuun. Tytöillä oli kumppaninsa mukana ensimmäistä kertaa ranskanreissulla ja olihan se hurjan hauskaa esitellä jälleen paikkoja ensikertalaisille. Kauniista ja ihanasta esiteltävästähän Provencessa ja Rivieralla ei tule pulaa.
Kaiken ympäriinsä ajelun ja herkkuruokailun lisäksi pulikoimme kesän viimeiset uinnit, lämmittelimme takkatulen loimussa ja kävimme kannustamassa Nizzan jalkapallojoukkuetta sinänsä toivottoman tuntuista vastustajaa, Paris Saint-Germainia vastaan. Tappiohan siitä kotijoukkueelle tuli, mutta ehkä kaikista kannustuskaulahuiveista, olutmukeista, liehuttamistamme lipuista ja huudoista oli nizzalaisille kuitenkin lohtua <3
Ainiin, Anna-rassu astui sadeaamuna terassillemme sadetta pakoon jääneen valtavan herhiläisen päälle sillä seurauksella, että jalka oli kelvoton kapine lähes viikon piston jälkeen! Antibioottikuurikin siitä seurasi sitten saavuttuamme jälleen kotimaahan.
Ei muuta kuin joulua kohti!
Kauniita syystalvisia päiviä kaikille <3
Katariina
]]>
Miten saada oliiveista hyvää oliiviöljyä? Teoriani on, että kärsivällisesti odottamalla oliivien kypsymistä eli värin mustumista, olemalla valmiina toimimaan ja sadonkorjuuseen kun oliivit ovat optimaalisessa vaiheessa, puristamalla sato vanhanaikaisella koripuristimella, keräämällä oliivit käsin hellävaraisesti ja aikaavievästi, puristamalla niistä sitten öljy heti sadonkorjuun jälkeen. Tämä kaikki on vastoin monien ns. asiantuntijoiden neuvoja nykyaikana.
Miksi toimisin vanhanaikaisesti ja epätaloudellisesti?
Grassen lähistöllä toimii pieni oliivimylly jossa puristetaan osa oliivisadosta harvinaisella vanhanaikaisella koripuristimella. Tätä öljyä myimme La Petite Provencessakin tovin verran joitain vuosia sitten. Hinta oli kova, mutta syystä. Kävimme itse valitsemassa parhaan öljyn. Öljy oli pehmoista, miedon makuista ja suloista, tölkin pohjalle jäi pieni sakkakerros.
Tämä öljymylly toimi kohdallani silmien avaajana! Pikkuhiljaa karmea totuus oliiviöljyjen markkinoinnista ja taloudesta on alkanut paljastua minulle - tai niin luulen :D
Perinteinen koripuristin jota tässä vanhanaikaisessa myllyssä osittain käytetään, ei purista oliiveja yhtä perusteellisesti kuin nykyaikaiset sähköpuristimet tai keskipakoiskoneistot yms. modernit härpäkkeet. Heikomman puristusvoiman vuoksi perinteisellä puristimella voidaan puristaa onnistuneesti vain kypsiä eli mustia oliiveja jotka on toimitettu puristamoon lähestulkoon suoraan sadonkorjuusta.
Vaikka kypsät oliivit ovat öljypitoisempia kuin raa'at, koripuristimella puristamalla tuottaja saa oliiveista vähemmän öljyä kuin hän saisi modernilla metodilla. Hän myös joutuu keräämään kypsät oliivit erityisellä hellyydellä, sillä mustat eli kypsät ja raakoja oliiveja pehmeämmät oliivit ovat herkkiä vaurioitumaan ja siten muuttumaan hyvin pian kelvottomiksi öljyn puristamiseen. Tällaiset oliivit on myös saatava samantien oliivimyllyyn puristettaviksi, sillä mustat oliivit ovat herkempiä pahentumaan pitkästä odotusajasta kuin raa'at vihreät oliivit. Samasta syystä kypsiä oliiveja ei myöskään voi yhtä huoletta kerätä kaikenlaisin keräystyökaluin tai reippaasti puita heiluttamalla ja oliiveja pudottamalla, vaan ne on kerättävä lähestulkoon täysin käsityönä. Tämä on aikaa vievää.
Näin työläästi oliiveja kerättiin ja puristettiin ennen kuin keksittiin tehokkaammat sähkökäyttöiset tavat joilla voidaan kerätä raakoja oliiveja työkalujen avulla ja puristaa raa'oista, luonnostaan vähempiöljyisistä oliiveista öljyt supertehokkailla koneilla.
Kovat ja vihreät raa'at oliivit kestävät brutaalimman keräysprosessin ja tuottavat koneistuksen ansiosta enemmän öljyä kuin mustat perinteisin menetelmin käsitellyt oliivit vanhoilla puristimilla. Mutta! Raa'oista ja mahdollisesti kauemmin puristamista odottaneista oliiveista puristetun oliiviöljyn maku ei enää vastaa perinteistä pehmoista oliiviöljyä. Siitä tulee kitkerää ja happoista. Pahaa.
Perinteinen oliiviöljy on ollut pehmeän ja miedon makuista. Sen kestävyys puristamisen jälkeen on lyhyempää kuin raaoista oliiveista puristetun öljyn. Raa'oista oliiveista puristettu nykyaikainen öljy polttelee kuivana kurkussa, siinä on sivumakuja ja se lisäksi jättää suuhun ikävän jälkimaun. Se myös sekaantuu ruoan makuun tuomalla siihen erittäin vaikeasti minkään muun maun kanssa yhteensovitettavia makuvivahteita jotka lyövät läpi lähestulkoon ruoan kuin ruoan makujen.
Oliiviöljyn modernit tuottajat ylistävät raaoista oliiveista puristetun öljyn terveysvaikutuksia, makua ja väriä yli mustista kypsistä oliiveista puristetun öljyn mietojen ja pehmeiden ominaisuuksien. Antioksidanttien osuutta korostetaan maun kustannuksella. Pakkohan on keksiä syitä sille, että tuotetaan huonompimakuista öljyä vain siksi, että se on tehokkaampaa ja tuottavampaa. Muutamat tuottajista kehtaavat vielä väittää, että vihreistä oliiveista öljyn tuottaminen olisi tuottamattomampaa ja siten kalliimpaa (ja oletettavasti siksi muka jalompaa) kuin mustista kypsistä.
Sellainen seikka tulee vielä huomioida, että koska raa'at oliivit joka tapauksessa tuottavat kitkerää öljyä, ei mahdollinen pitempi puristukseen odotteluaika niin haittaa, sillä heti korjuun jälkeen oliivit alkavat käydä ja niihin muodostuu käymisprosessin vuoksi kitkerän makuista sivumakua. Niin kova on suurissa erissä oliivien käyminen, että puristamista odottavan oliivierän lämpötilakin uhkaa nousta extra-virgin -oliiviöljylle sallittujen valmistusmetodien lämpörajojen yläpuolelle! Mitä tämä tekeekään öljyn maulle!
Pientä - siis PIENTÄ - kitkeryyttä tulee kaikkeen öljyyn, sillä joukkoon jää aina jokin verran oliivipuun lehtiä ja raakoja oliiveja. (Oliivipuun lehdissä on muuten kuulemma superhyväätekeviä aineita, mutta niistä toiste enemmän)
Tässä mainitsemassani pikkuruisessa oliivimyllyssä tuotetaan niin perinteisellä pressillä, kuin sähköpuristimellakin. Heillä valmistetaan erilaisia öljyjä eri kypsyysasteisista oliiveista ja käyttäen eri öljyihin eri oliivipuristimia. On hyvin valaisevaa päästä maistamaan näin synnytettyjä makueroja niin eri puristimien kuin kypsyysasteidenkin välillä.
Miksi kukaan ei sitten nouse vastustamaan tätä vihreiden raakojen oliivien voittokulkua? Ensinnäkin, se on jatkunut jo niin kauan, ettei monikaan ole päässyt maistamaan perinteistä oliiviöljyä ja sen suloista neutraalia ja pehmoista makua. Toisekseen, lähestulkoon jokainen oliivifarmari ja mylläri on oivaltanut, miten paljon voi vaurastua sillä, että uskottelee tätä uutta öljyä entistä paremmaksi. Näin pääsee käsiksi suurempiin voittoihin vähemmällä työllä ja riskillä. Jos kerran yleisö on saatu ostamaan pahaa öljyä, miksi lopettaa reippaasti omaan pussiin valuvia rahavirtoja ja sahata omaa oksaa!
Ikävä kyllä, jopa ne, jotka puristavat vanhoilla metodeilla, yleensä saavat kuitenkin suurimman osan tai osan tuloistaan "moderneista" tuottoisammista oliiviöljyistä. Siksi heidänkin on viisainta pitää suu supussa. Ihan ymmärrettävää.
On teetetty tutkimuksia raaoista oliiveista puristetun öljyn terveysvaikutuksista. En käy niitä enkä antioksidanttien terveysvaikutuksia tässä kiistämään, puhun makuasioista ja perinteistä. Siitä, miten meitä on aivopesty luulemaan että tuo neste on "oikeaa" perinteistä oliiviöljyä.
En mielelläni lisää pahanmakuista kitkerää makua yhtään mihinkään ruokaani! En salaattiin - hyi sentään sitä raa'an oliiviöljyn kurkussa tuntuvaa kuivaa ja yskittävää makua ruoan seassa! - en tahdo sitä kastikkeisiin, en lihaan, en mihinkään! (kiinnostaisi tietää mihin ruokaan VOI tuollainen kitkeryys sopia!)
Tämä raakojen oliivien runsas käyttö on mielestäni hurja maailmanluokan huijaus, jonka ehkä huomaat jos pääset joskus maistamaan kypsistä hellävaroen poimituista ja perinteisesti prosessoiduista oliiveista puristettua untuvaista öljyä - ja jos vähän mietit sitä, mitä modernit hyvin tuottavat poimintatekniikat, puristaminen ja säilöntä ovat vaatineet oliiveilta ja niiden raakuusasteelta. Tämä on mielestäni aika selvää, kun siihen perehtyy.
Eikä tässä kaikki. Meille myydään lähes ainoastaan siivilöityä oliiviöljyä, vaikka siivilöimättömässä olisi parempi maku - taas kerran! Kirkas eli siivilöity ja siten huonomman makuinen oliiviöljy kestää kaupan hyllyssä pidempään. Siinä se.
Joihinkin oliiviöljyihin sekoitetaan miedompia öljyjä joukkoon, joko avoimesti tai salaa. Näin huijataan kuulemma kuluttajia. Auringonkukka, rypsi yms. on edullisempaa ja samalla muuten kitkerän makuiseen pohjaöljyyn saadaan maulle tasoitusta miedomman makuisista öljyistä. Tämä saattaa olla yksi syy sille, että miedon makuisia öljyjä karsastetaan kuluttajien parissa. Luullaan, että se on merkki huonolaatuisuudesta. Kitkeryys kun ainoana muka luotettavana arviointikeinona kertoo, että öljyssä on vain oliivia, luulevat he. Totuus on toinen.
Saa tykätä modernista öljystä. Ei siinä mitään, mutta kun väitetään että se on ainoaa oikeaa tai jopa että perinteinen öljy olisi huonolaatuista, menee argumentointi rienauksen puolelle. Sitä vastustan. Ja valehtelua vastustan. Muilta osin, antaa kaikkien kukkien kukkia vain! Makuasia.
Tässä tuskin on koko totuus, mutta joltain tällaiselta se kuitenkin minun nenääni haiskahtaa.
Että sillai. Tiedämme siis, mihin ainakin meidän oliivitarhassamme pyritään.
Nyt sitten meidän tulisi osata leikata minikokoisen oliivipuutarhamme oliivipuut, ruiskuttaa ne, oliiveistamme pitäisi saada kunnon sato, sitten osata poimia pikkumarjaset oikeaan aikaan ja saada puristusaika 24h sisällä perinteisestä koripuristamosta (saako sellaiseen aikoja minikokoisille erille tai ylipäätään?) ja pullottaa ihanainen nestemäinen kultamme aineen ansaitsemalla tavalla.
Pikkujuttu :D Saas nähdä miten tämän käypi, noviiseja kun olemme. Saattaa mennä vuosi-pari, ennen kuin pääsemme puristamoon saakka...
]]>
Tässä joulunodotukseen ja tummien talvi-iltojen tunnelmointiin meidän provencelainen kestosuosikkimme:
Vin Chaud - kuuma provencelainen talviviini
Cote du Rhone -punaviiniä pullollinen
Kanelitanko
Kokonaisia neilikoita, 3-5
4-5 Kardemumman siemenkotaa tai 1/4 tl jauhettua kardemummaa
Ripaus inkivääriä
1-3 Tähtianista
(Joko kaikkia näistä tai joitain:)
Kuivattua appelsiininkuorta pätkä
Luomuappelsiinia kuorineen, paloina
Loraus aitoa appelsiinituoremehua
Maustepippureita
Sokeria, raakaruokosokeria tai tavallista, maun mukaan
Kaada viini kattilaan, heitä mausteet ja hedelmät mukaan, anna kuumentua matalalla lämmöllä, mutta älä keitä. Hauduta lämmöllä keittämättä 10-20 min tilanteesta riippuen ja maista välillä, lisää sokeria ja maista. Lisää sokeria jälleen ja maista. Kannattaa maistaa jo ensimmäisten 10 min jälkeen.
Ennen tarjoilua poista kaikki irtomausteet. Ranskassa hedelmänpalat ovat usein mukana vielä viiniä tarjoiltaessakin. Makuasia, ne voi poistaa tai jättää :)
Viinin tulisi olla suussa ihanasti mausteista hehkuvaa, hieman jälkihehkuista ja sellaista, että makeus ei tule ensimmäisenä mieleen kun viiniä maistaa. Kitkeryys tai liika happamuuskaan ei toisaalta myöskään ole tavoitteena. Lisää rohkeasti lisää sokeria jos maku ei miellytä - sitä saattaa mennä yllättävän paljonkin ilman että maku muuttuu sokeriseksi!
Tämä kuuma mausteviini sopii erityisen hyvin esim. mausteisten ja tulisten pikkupiirakoiden kanssa nautittavaksi. Meillä vakiokaverina Vin Chaudille on aasialaiset Porc Piquante -samosat, pienet kolmion muotoiset piiraat joissa täytteenä hieman tulista ja kivasti mausteista porsaanjauhelihaa.
Ihanaa, leppoisan lämpöistä ja tuoksuvaa joulunodotusta kaikille!
<3 Katariina
]]>