Bonjour! Kesällä palvelemme niin verkkokaupassamme kuin La Petite Provencen Turun myymälässäkin Puistokatu 8. Lämpimästi tervetuloa Provencen tunnelmiin! Tarkistathan aukiolomme Ajankohtaista-sivulta jos tulet kauempaa :)

Eksoottisia puutarhahommia Provencessa

Oliivipuiden leikkuuta, talo Provencessa

Noniin, puutarha on päässyt aikamoiseen kuntoon talon seistyä tyhjillään vuosien ajan. Joka puolella olisi kiireellistä tehtävää, mutta päätin nyt sitten aloittaa oliivipuiden leikkuusta, erään tuholaispensaan karsimisesta ja pensasaitojen siistimisestä.

Kuten kuvasta näkyy, reipas ja rakas kehitysvammainen teinipoikamme oli avustajanani. Hänen nimensäkin viittaa oliivitarhaukseen. Hän olikin aika muikeana kun sai osallistua näihin töihin ja minä olin onnesta soikeana yhteisistä puuhista! Häntä on yhtä vaikea saada irrottautumaan puhelimesta kuin ketä tahansa nykyteiniä :)

Alkuun meitä uusia oliivien omistajia varoiteltiin että oliivipuita leikkaamaan tulisi hankkia ekspertti. Sittemmin selvisi pikkuhiljaa, että loppujen lopuksi kukaan ei näköjään lopulta taida oikein kuitenkaan tietää, miten oliivipuut tulisi välttämättä leikata. Neuvoja kuulee ja lukee aivan joka lähtöön. Päätin sitten "totella" paikallista tuttua ja aloittaa hänen ohjeillaan, jotka kuulostivat varsin simppeleiltä ja kävivät maalaisjärkeeni. Kaupunkilaisjärkeeni, siis. 

Puutarhahommat odottavat!

Läheisestä rautakaupasta löytämäni Fiskarsin (Jee, hyvä Suomi!) pitkälle yltävän oksaleikkurin sekä lyhempien saksien avulla olen pyrkinyt karsimaan uusia versoja oliivipuun juuripaakusta ja milloin mistäkin kainalosta versovia oksanalkuja sekä puun keskelle tai suoraan ylöspäin puskevia oksia. Tavallinen saha etsittiin apuun paria senttimetriä paksumpien oksien typistämiseen. Kovin korkealle en kuitenkaan ilman tikkaita yllä.

Olen ehtinyt poistaa näitä energiaa puulta imeviä lisukkeita jo muutamista pienemmistä puistamme. Kuulemma sato kärsii määrällisesti sinä vuonna jona puut on leikattu. Kannattaisikohan leikata vain osa puista ja ottaa keskinkertainen sato näin ekana vuonna, jotta saamme jotain sentään keruuseen...ehkä näin. Eli en saksi joka puuta.

Muratti kasvaa oliivipuussa loisena

Tässä kuvassa niin runolliselta näyttävä muratti sievästi kiertyy oliivipuun rungon ympärille. Tosiasiassa oliivihan kärsii tästä, joten tämä loinen oli revittävä väkivalloin isännästään irti. Muratti oli kiinnittynyt runkoon yllättävän lujasti sormenpaksuisella varrellaan. Napsin vartta katki 20 cm pituisiin pätkiin. Sain repiä kaikin voimin, jotta sain nuo pienet pätkät vartta irti puusta. Sain kummiskin. Tosin osittain irtosi puusta myös kuorta, auts. Ainoastaan ovelasti oliivipuun alta kasvaviin muratin juuriin en päässyt käsiksi, enkä ylimpiin osiinsa. Jännä nähdä sitten seuraavalla tapaamiskerralla, miten se on yrittänyt toipua väkivallasta. Luulisi jäljelle jääneen ylärungossa yhä kiemurtelevan "murattikäärmeen" jo siihen mennessä kuihtuneen.

Huolimatta energiasta jonka laitoin suureen urakkaan, lopputulos jäi lopulta varsin vaatimattomaksi, sillä kyllä ovat käsivarsilihakset olleet kovilla! Kahden päivän puutarhaparturoinnin jäljiltä särki käsivarret illalla niin, että vain särkylääkkeen avulla sain tuudittauduttua uneen. Lopulta onnistuin vihastuttamaan vasemman olkavarren jatkopuutarhuroinnilla niin, ettei se mokoma toipunut koko pariviikkoisen pääsiäisvisiittimme aikana työkuntoon enää! Kyllä harmitti. Puutarha tuntui suhisevan kasvua ja minä voin vain katsella sivusta. 

Oliivitarhatyöskentelyn lisäksi aloitin siis myös peruspuutarhuroinnin leikkaamalla  pöhöttyneitä pensasaitoja sekä poistamalla keltakukkaista - sinänsä ihan mukiinmenevän näköistä - genet-rikkapensasta joka uhkaa ottaa pihan valtaansa.

Juuritrimmattu pensasaita
Tässä vastatrimmattu pensasaita! 

Pihassa kasvavat pensasaidat olivatkin yllättävän syviä! Vaikka kuinka kurkottelin, en päässyt pensassaksineni kuin puoliväliin, vaikka olen varsin pitkäraajainen. Pitkävartisella Fiskarsin oksaleikkurilla ulotuin sitten onneksi juuri ja juuri ulommaisiin pitkiin tupsuihin ja sain kuin sainkin yhden pensasaidan ja lyhemmän tuija-aidan siistittyä. Noin kolmekymmentä metriä tuija-aitaa odottaa vielä siistimistä! 

Genet-pensas, välimerellisen puutarhan hurjasti leviävä rikkakasvi
Tässä genet-pensaita tonttimme ylärinteessä. Ne vyöryvät metsänreunasta pihaamme. Genet levittäytyy varsin agressiivisesti ja tehokkaasti. Kitkentä on työlästä ja pienet viattomilta näyttävät kasvin alut jäävät herkästi huomaamatta kunnes kehittävät vahvan sekä voimakkaasti juurtuneen puisen varren. 

Nyt olen jo Suomessa ja käsivarret ovat saaneet levätä. Pistäydyn vielä ennen kesää tässä toukokuussa valvomassa ilmalämpöpumppujen asennusta. Silloin kokeilen josko näistä pehmoisista ja pelästyneistä hauiksista olisi jälleen työntekoon. Toivon kovasti että on. Oli niin katkeraa joutua lopettamaan työt kesken!

Ainiin, kuvan genetejä karsiessani löysin tämän komean kivirakennelman pihapiiristämme. Meillä ei ollut mitään tietoa tällaisen olemassaolosta! Niin olivat genet-pensaat onnistuneet peittämään mokoman. Kivirakennelma vaikuttaa raskasrakenteiselta kompostilta, sillä kattoa tällä ei ole lainkaan, vaan ylhäältä kun kurkkaa sisään, näkee multaa - ja suuriaukkoisen eläimen pesäkolon! Kolon ympärysmitta on siinä 30 cm. Asukista emme tiedä, mutta toivomme että se muuttaa pian uuteen osoitteeseen, nyt kun talossamme on jälleen elämää. 

Jospa kesän alussa uskaltautuisimme möyhimään "kompostia" ja pohtimaan miten sitä käyttäisimme...vai käyköhän kolosta kimppuun jokin eksoottinen villipeto ;D 


Tästä voit lähettää meille viestisi :)

Huomio, kommentit hyväksytetään ennen niiden julkaisemista

Takaisin alkuun