Hei, meillä on Twitter: @ProvencePetite, tulehan kuulolle mm. Turun puodin elävistä aukiolajoista!

Kylläpäs tulikin kiire ulos talosta :D

 

Montauroux Emmanuel talo Ranskassa

Niin sitä pakkailtiin puolipaniikissa tavaroita muuttolaatikoihin monta päivää heti joulun jälkeen. Tarkoitus oli jatkaa myöhään yöhön ennen kotiinlähtöämme 5.1. aamuna, mutta ei se mennytkään sitten niin! 

Alkoi jo väsyttää, mutta painettava oli, sillä talo oli totaalisessa kaaoksessa ja hurjasti tavaraa pakkaamatta.

Olimme asettaneet ulos kadulle "Donne"-laatikon, johon kannoimme tavaraa lahjoitettavaksi sille, jolle ylimääräiset härpäkkeet kelpaisivat - ja mukavasti kelpasivatkin! Se oli todella hauskaa! Sinne oli lystiä lisäillä tavaraa sitä mukaa kuin laatikko kadulla tyhjeni. Yksi jos toinenkin ohikulkija kumartui lootaamme penkomaan :D

Noh, alkoi olla myöhäinen iltapäivä, poika pelasi puhelimellaan, porukat kaiveli laatikkoa ulkona, minä pyykkäsin ja pakkasin ylimmän kerroksen kosmetiikkaa ja mies kantoi kellarista säilytettävää tavaraa ylös. Sitten kaikui yllättäen alhaalta vakavoitunut huuto, että nyt on asiat huonosti, todella huonosti! Sydän hyppäsi kurkkuun kun lähdin tekemään matkaa neljännestä kerroksesta viisi kerrosta alemmas todistamaan mitä lie kauheutta kellarissa. 

Meiltä oli purskahtanut viemäriputki rikki ja kaikki vesi joka viemäriin laskettiin talosta, valui suoraan kellarin maalattialle. Että silleen. Ja haju oli sen mukainen - ja järkytys! Me olisimme lentämässä Suomeen heti seuraavana aamuna eli alle vuorokauden kuluttua ja talo on menossa uudelle omistajalle viikkojen sisällä!

Mies lähti siltä seisomalta putkifirmaan ovelle koputtamaan. Putkifirmassa saimme heti myötätuntoa, mutta putkimies oli kuulemma juuri jossain hommissa eikä tietoa milloin tulisi takaisin. Lupasivat kuitenkin, että hän kiirehtii meille heti kun pääsee edellisestä työstään irrottautumaan. Niin hän tulikin, mutta vain toteamaan ettei pysty korjaamaan putkea sen vaikean sijainnin vuoksi! Mitääääh?

Putkimies kuitenkin pystyi diagnosoimaan, että kyseessä on tukos joka on kaupungin puolella, joten hän lupasi ottaa yhteyttä pormestarin toimistoon ja hoitaa heidät hätiin. Niin hän tekikin. Lähellä asuva uskollinen ystävämme lupasi tulla avaamaan putken korjaajille ovet taloon aamulla meidän lähdettyämme. 

Noh, tuo ongelma oli siis hoidossa, mutta emme siltikään voineet laskea yhtään tippaakaan vettä talomme viemäreihin ja se hetki, jolloin jonkun olisi välttämättä päästävä vessaan lähestyi vääjäämättä. Emme kyllä pärjäisi peseytymättä ja vessaa käyttämättä aamuun. 

Ei muuta kuin varaamaan hotellia. Päätimme ajaa Nizzaan saakka aivan lentokentän viereen Novoteliin ja palauttaa vuokra-autonkin samaan syssyyn jo illalla. 

Talon ovet lukkoon, kaikki järkyttävä kaaos jäi sinne ja me likaisin käsin ja jo vessahädässä ajamaan Nizzaan. 

Siitä alkoikin rentouttavin ilta ja aamu sitten ties milloin! Emme muuta voineet tehdä kuin olla vain :D Itse asiassa tämä olikin meille varsin tervetullutta lepoa eivätkä tekemättömät työtkään häirinneet kun niille ei nyt yksinkertaisesti vain voinut yhtään mitään tässä tilanteessa! Avot - pikkuloma yllätti! 

Yllättävä lomanen Nizzassa

Syötiin ihan kelvollinen pieni illallinen kera pikkulomaa juhlistavien alkudrinkkien hotellin rauhallisessa ravintolassa ja suoriuduimme petiin varsin mukavan aikaisin perheellemme tyypillisen väsyneen hassutteluhuumorin säestämänä; pimeästä joku usein keksii jotain huvittavaa sanottavaa ja sitten sille pyrskähdellään yllättävän pitkälle yöhön väsymyksen vauhdittamana. Nämä jaetut hassutteluhetket yhteisessä hotellihuoneessa väsyneiden kesken ovat olleet kyllä kautta vuosien yllättäen yksiä rakkaimmista muistoista perheemme reissuilta! Pieniä mutta tärkeitä hetkiä <3

Aamullakin saimme sitten nukkua reippaasti pidempään kuin jos olisimme sulkeneet taloa ja ajaneet vuoristosta rannikolle vuokra-autoa palauttelemaan ennen lentoamme. Oli aika luksusta heräillä rauhassa, pestä tukkaa, kahvitella ja lukea lehteä ja sitten valua kuskin ajamana hotellin omalla kuljetus-sukkula-pakulla suoraan terminaalin ovelle laukkuinemme. Vaude, tuohon voisi tottua! 

Asiat menivät siis aika mukavasti siihen nähden että tapahtui aikamoinen "katastrofi". Lopulta tämä kauhunäkymä kellarissa kylläkin esti meitä pakkaamasta myöhään yöhön, sitten nukkumasta levottomasti ja hermoilemasta aamulla talon siivon, lukitsemisen yms. suhteen. Tiedä sitten miltä muulta mahdollisesti vältyimme...

Oli kyllä aika kiitollinen olo jälleen. Mieskin totesi, että näin sen varmasti piti mennä, sillä miten olisimme osanneetkaan jättää taloa muuten. Tämä oli ehkä viimeinen kerta kun oikeasti asuimme tuossa talossamme ja olisi ollut viimeinen yö, viimeinen aamu ja niin edespäin. Näin pääsimme irrottautumaan vaivattomasti ilman mitään turhia sentimentaalisia sävyjä. 

Että silleen. Putki on nyt auki ja kaikki pelaa sen suhteen talossa jälleen normaalisti, suuresti kiitollisina toteamme. Ystävämme sai meidän avaamattomat kotiin matkaamassa olleet juustomme ja muut jääkaappiherkut vaivan palkakseen. Hotelliin emme niitä iljenneet raahata :) Hyvä myös näin. 

Kaikkea sitä tapahtuukin. 

 

 


Tästä voit lähettää meille viestisi :)

Huomio, kommentit hyväksytetään ennen niiden julkaisemista

Takaisin alkuun