Bonne soirée, rakkaat ystävät! 
Eilen saavuimme pojan kanssa illalla jälleen Mas Angelinaan Provenceen. Takana 1800km ajoa pienellä punaisella vauhtihirmullani, laivamatka Finnlinesillä, parit hotellit ja ihanat keväistyvät maisemat kohti etelää ajaessa.
Pääsimme lähtemään Suomen talvesta heti kun sain käteeni uuden passini, jonka jouduin hankkimaan innostuttuani vaihtamaan nimeni avioeron vapauttamana.
Siinä nimeä vaihtaessani aivan villiinnyin vapaudesta ja ottaapamautin vielä yhden hauskan radiossa kuulemani lisänimen etunimeksenikin! Vitsit, kuinka minua nauratti, kun lisäsin itselleni ihanan ranskalaisen uuden etunimenkin vielä tähän litaniaan! Se nauru oli ehdottomasti sen 60€ arvoista, jonka etunimen lisääminen ja järjestyksen vaihtaminen maksoi.
Minä olen nyt sitten sukunimeltäni Aura, päättyneen avioliittoni kautta saamani entisen bretagnelaisen sukunimen sijaan (joka muuten tarkoittaa "pieni" ja samannimisiä on kirjaimellisesti koko bretagne pullollaan, kuin Virtasia Suomessa).
Uusi sukunimeni on isäni äidin tyttönimi ja sointuu sekä lausutaan sujuvasti niin suomeksi kuin ranskaksikin. Ihanaa! Nyt saa loppua liittoni aikuisen omituisen sukunimeni tavaaminen. Katariinan kaksi ii:tä vielä jäävät kummittelemaan kummajaisina kotimaani ulkopuolella, mutta olkoot.
Tänään saapui väestövirastosta todistus nimenvaihdoksesta ranskankielellä. Siinä olikin yksi etunimeni, Maria, kirjoitettu ranskalaisittain Marie! Hahhaa, taisi ranskalainen kääntäjä innostua tulkitsemaan, kun keskimmäinen nimeni on ilmiselvästi ranskalainen. Nyt huomasin niin ilokseni ja kauhuksenikinkin, että hitsi sentään, tuo Mariehan sopiikin aivan erinomaisesti nimiini!
Ei kai minun tule vaihtaa vielä kerran yhtä nimeä...houkuttelee, houkuttelee.
Voiko nimenvaihtoon addiktoitua, kuten kauneusleikkauksiin? Jelp :D
Iloisena ja kevätmielellä Provencen kevätauringosta,
Katariina Aurélie Marie (Maria, oikeesti :D)