Kuten blogiani seuranneet olette huomanneetkin, blogi etsii linjaansa. Vanhoja tekstejä on poistunut ja muutama palasi yllättäen jälleen näkyville tauon jälkeen.
Syksy on ollut raskas, jonka johdosta myös blogi lähti huilimaan toviksi. Nyt uusi alku!
Toisinaan muistelen vähän haikeana sitä, kuinka joskus nuorempana ajattelin, että jos elämä potkii päähän rankasti ja menetän perheenjäseneni, teen "Toscanan auringon alla":t ja aloitan uuden elämän Provencen auringon alla. Ajattelin, että muutan vaikka St. Paul de Venceen ja pistän maalarinhatun päähäni, myyn "taidetta" ja asun galleriani yläkerrassa. Sitten siellä maalailen ja elän pienillä taulutuloilla. Oi että.
Pari päivää sitten Facebookista silmille ponnahti ilmoitus kauniista pienestä liikehuoneistosta Valbonnen suloisen vanhan kylän kujilta.
Oitis mielikuvitukseni lähti lentoon ja näin itseni siellä puodipitäjänä! Kylä on entuudestaan minulle tuttu. Oi, niin kesällä kuin joulumarkkinoidenkin aikaan, kuinka hyörisin siellä. Niin sitä vain olisi ja eläisi. Ei muuta kuin tuo pieni elämä ja rakas seurakunta. Siinä se.
Mutta ei siitä mitään tullut. Mies panee hanttiin. Ymmärränhän minä sen, irrottautumiseen liittyy riskejä. Lähinnä taloudellisia. Mutta kun ne unelmat!
Edelleen vähän täällä kyllä mietin, millä ihmeen ilveellä voisin loihtia ne puuttuvat roposet, jotta voisin ostaa tuon pikkuisen puodin...haa haa. Ideoita otetaan hanakasti vastaan!
Ehkä tämä unelmointi palvelee jotain olennaista juuri nyt. Sitä paitsi, jollei unelmoi, on vaikea tunnistaa mahdollisuuksia, jos sellaisia kohdalle joskus sattuisikin!
Halaukset kaikille, rakkaat ystävät <3 Unelmointi on ilmaista ja sitä voi harrastaa ihan missä vain :)
Lämmöllä,
Katariina, ensisijainen ammattititteli: taivaanrannanmaalari