Rakkaat lukijani, ihanat asiakkaani ja satunnaiset kävijät, 

Oletteko ajatelleet että kauneudenkaipuunne on jotenkin turhamaista? Ehkä vähän häveten metsästäneet kauneutta ympärillenne?

Tällä hetkellä puhutaan paljon hyvinvoinnista; unesta, liikunnasta, ravinnosta, palautumisesta, ihmissuhteista ja siitä, miten opimme säätelemään stressiä. Kaikki ovat tärkeitä, mutta minusta yksi asia jää yllättävän usein sivuun: millaisessa ympäristössä me elämme joka päivä.

Uskon, että kodin kauneudella on paljon suurempi merkitys hyvinvoinnillemme kuin olemme ehkä tottuneet ajattelemaan. En tarkoita tällä täydellistä kotia, sisustuslehtikotia tai sitä, että kaiken pitäisi olla kallista tai viimeisen päälle. Tarkoitan kokemusta siitä, että ympärilläsi on kauniita asioita, sellaisia jotka miellyttävät juuri sinun silmääsi, tuntuvat hyviltä iholla, kertovat sinua kiehtovaa ja mieluista tarinaa, tuoksuvat hyvältä ja viestittävät sinulle: tämä on minun paikkani. Täällä saan olla rauhassa ja täällä kerään voimia.

Kauneus voi olla yksi itsestä huolehtimisen muoto. 

Ajattele hetki mielikuvaa. Kuvittele, että astut kauniiseen huoneeseen. Ehkä siellä on pehmeä valo, sinua miellyttävät värit ja materiaalit, jokin ihana tuoksu, siisti ja kodikas tunnelma. Mitä kehossasi tapahtuu? Huomaatko hengityksen muuttuvan? Laskeutuuko hartioihin vähän enemmän tilaa? Tekisikö mieli viipyä siinä huoneessa hetki pidempään?

Ja sitten vaihda mielikuva.

Kuvittele, että astut tilaan, joka tuntuu sinusta epämiellyttävältä. Tavarat ovat hujan hajan, värit riitelevät, ympäristö on levoton, jokainen katse osuu johonkin keskeneräiseen tai ärsyttävään. Miltä kehossa tuntuu nyt? Muuttuuko hengitys? Kiristyykö jokin paikka? Tuleeko levoton tai kiireinen olo?

Tämä on tietysti vain mielikuva, mutta juuri siksi se on kiinnostava. Jos jo pelkkä mielikuva ympäristöstä herättää kehossa erilaisen kokemuksen, kannattaa pysähtyä miettimään, mitä oma ympäristö tekee meille silloin, kun elämme siinä päivästä toiseen. 

Elämäähän emme pysty hallitsemaan, vaikka kuinka yrittäisimme. Tulee sairauksia, eroja, huolia, pettymyksiä, taloudellisia murheita, lasten elämänmuutoksia, vanhempien ikääntymistä, työelämän myllerryksiä ja niitä ihan tavallisia arjen päiviä, jolloin kaikki tuntuu olevan vähän liikaa. Me emme voi rakentaa elämää, jossa mitään ikävää ei koskaan tapahdu. Sen sijaan voimme rakentaa ympärillemme paikkoja, joissa keho ja mieli saavat välillä viestin turvasta ja harmoniasta: täällä voit latautua ja kerätä voimia. 

Siksi koti kiinnostaa minua niin paljon.

Koti ei tietenkään ratkaise elämän ongelmia. Kaunis sohva ei korjaa särkynyttä sydäntä eikä ihana tuoksu poista surua. Kauneus ei korvaa turvaa, merkityksellisiä ihmissuhteita tai sitä, että vaikeita asioita joskus täytyy todella käsitellä. Mutta koti voi - ja minusta sen tulisikin - olla paikka, jossa me saamme laskea suojaukset hetkeksi alas. Se voi olla harkittu vastavoima maailman kiireelle ja epäjärjestykselle.

Ja joskus hyvinvointi alkaa todella pienestä.

Siitä, että vaihdat rikkinäisen lampun. Siitä, että tuot makuuhuoneeseen kauniin valon. Siitä, että peset ikkunat ja huomaat yhtäkkiä, miten paljon enemmän päivänvaloa kotiin tulee. Siitä, että laitat lempituoksusi kylpyhuoneeseen, vaihdat kuluneet tekstiilit, järjestät yhden nurkan uudelleen tai teet terassille paikan, jossa voit juoda aamukahvisi rauhassa.

Ei siksi, että pitäisi tehdä kodista kaunis.  Vaan siksi, että sinä olet sen arvoinen. 

Minusta tässä on myös yksi tärkeä näkökulma itsestä huolehtimiseen. Olemme helposti valmiita käyttämään aikaa ja rahaa kaikkeen sellaiseen, minkä ymmärrämme hyvinvoinniksi. Käymme hieronnassa, lenkillä, jumpassa, kampaajalla tai lomalla. Mutta entä se ympäristö, jossa vietämme suurimman osan päivistämme? Eikö silläkin ole väliä? Sinne kuitenkin aina palaamme, eikö vain?

Jos koti ympärillämme muistuttaa joka päivä tekemättömistä töistä, keskeneräisyydestä ja siitä, mitä pitäisi korjata, se voi olla aika raskas viesti kannettavaksi. Jos taas koti antaa silmille ja keholle pieniä mielihyvän hetkiä, sillä on aivan toisenlainen vaikutus arkeen.

Kauneus on kuin pieni hengähdystauko. 

Ja ehkä juuri siksi rakastan niin paljon niitä hetkiä, jolloin koti alkaa tuntua taas omalta. Kun järjestät yhden nurkan, sytytät kynttilän, levität puhtaat lakanat, laitat huoneeseen ihanan tuoksun ja pysähdyt hetkeksi katsomaan ympärillesi. Mitään suurta ei ole tapahtunut. Elämäsi ongelmat ovat edelleen olemassa.

Mutta sinä olet tehnyt kaiken tämän keskellä itsellesi pienen paikan, jossa on hyvä olla.

Ja joskus se on yllättävän paljon.

Ehkä seuraavan kerran, kun mietit, mitä voisit tehdä itsellesi voidaksesi vähän paremmin ja kysyt itseltäsi: Mitä minun pitäisi tehdä itselleni? Kysy myös: Miltä minusta tuntuu siinä tilassa, jossa elän? Ja voisinko tehdä siitä tilasta hieman enemmän minun näköiseni, rauhoittavamman ja kauniimman?

Sillä kauneus ei ole vain sitä, miltä jokin näyttää.

Se on myös sitä, miltä sinusta tuntuu olla sen keskellä.

Lämpimin Provencen syysaurinkoisin terveisin, 

Katariina xoxo

PS. Jos tahdot, autan omalla ammattitaidollani sisustussuunnittelijana ja arkkitehtina sekä valmentajana pohtimaan yhdessä kanssasi, miten juuri sinun kotisi voisi tukea sinua parhaiten juuri sinun elämäntilanteessasi. Voit tulla myös hankalammissa elämäntilanteissa. Toimin kanssasi tilanteesi mukaan niin valmentajana ja terapeuttinakin, kun etsit sitä, miten saisit elämäsi ja kotisi toimimaan yhdessä ja juuri sinulle sopivan hyvinvointiasi tukevan kodin. 
Ota suoraan yhteyttä, niin sovitaan tutustuminen etänä p. 040 7203581 sekä katariina@lapetiteprovence.fi