Noniin, muutama tavaraerä on vihdoin lähtenyt matkaan Ranskasta meille tänne Pohjolaan La Petite Provencen varastontäydennyksiksi ja kevätuutuuksiksi! Kivaa!
Toivo on senkin suhteen jo herännyt, että ei ihan ensi vuoteen tarvitsisi odottaa seuraavaa reissua Etelä-Ranskan maisemiin.
Ranskan tiedotusvälineet väläyttelevät jo Euroopan laajuisia sopimuksia sisärajojen avaamisesta. Ranska näyttää harkitsevan omien rajojensa avaamista kesäkuun puolivälissä - aikaisintaan.
Ranska avasi kouluja viikko sitten 11.5. Monsieur President Macron pitää kertomansa mukaan tiukasti silmällä sitä, miten tämä toimenpide nyt vaikuttaa taudin leviämiseen. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että leviäminen ei ole vähentynyt aivan niin hyvin kuin mitä toivottiin. Silti tilanne on hyvä, käsittääkseni. Rivieran ja Provencen alueen Nice Matin on minun pääasiallinen tiedonlähteeni.
Joka tapauksessa ravintolat ainakin pysyvät suljettuina ilmeisesti vielä tovin eikä suuria kokoontumisia sallita myöskään ihan lähitulevaisuudessa. Maskipakko julkisissa liikennevälineissä ja sakot rapisee jos maski on jäänyt kasvoilta.
Minä lähtisin tältä istumalta Ranskaan, jos olisi mahdollista. Suunnitelmiimme kuuluu lähteä joko suoralla lennolla, mikä ei nyt näytä yhtään todennäköiseltä Finnairin tarjotessa vain vaihdollisia lentoja toistaiseksi tai sitten lähdemme mammuttisin ajopäivin omalla autolla läpi Euroopan huristellen ja vältellen kaikkea kontaktia muihin ja sisätiloihin niin paljon kuin mahdollista. Puskapissat, hotellihuoneiden desinfiointi, omat eväät. Sillä lailla.
Ollaan ajateltu, että jos Ranskaan päästään omalle huvilallemme, siellä sitten ollaan, eikä mihinkään juurikaan lähdetä. Ruoat tilataan supermarketista kotiinkuljetuksella ja käydään lisäksi paikallisostoksilla maski päällä hanskat käsissä oman kylän sympaattisessa pikkumyymälässä. Karanteeninoloiset olosuhteet Ranskassa kelpaa minulle. Ei valittamista.
Kunhan nyt päästäisiin sinne. Olen tietoinen siitä, kuinka epätoivoiselta kuulostan! Ja tämä kevään koleus täällä pohjoisessa vain lisää kaipuutani oliivipuiden varjoon. Huoh.
Kaikki ajallaan. Salaisuus on ottaa vastoinkäymiset vastaan kuin jonakin joka minulle henkilökohtaisesti kuuluu, sanoo joku viisas ortodoksimunkki Filokalia-kirjassa. Nyt se on siis näin minun kohdallani. Teen töitä tämän kärsimättömyyteni sekä Ranska-addiktioni lieventämiseksi, vaikka toisaalta haaveilu kantaa karanteenipäivien yli osaltaan myös. Minulla on jo listoja listojen perään kaikesta mahdollisesta matkaan liittyvästä, remppatarpeesta yms.
Katariina :* :* (suukko kummallekin poskelle, provencelaiseen tapaan)
- Lähdössä pakkaamaan tilauksia puodin varastolle, aurinko juuri paljastui pilvien takaa ja on vihdoin vihreätä. Kotikoulupäivä edessä suloisen poikani kanssa. Aika kivasti on asiat tässä hetkessä.